Tummanpuhuvia Perkeleitä enemmän kuin lääkäri määrää

Tuli siis käytyä Schatten-goottibileissä. Ihan asiallinen meno, pääsylipusta olisi voinut maksaa ihan vain päästäkseen katselemaan uskomattomia asukokonaisuuksia (mainittakoon, että minulla oli päälläni vaatevalikoiman tavanomaisuudesta johtuen vain farkut, kauluspaita ja pikkutakki, mustaa tottakai). Tulihan sitä tanssilattiaa tampattua sen verran, että nyt vähän väsyttää. Hampaankoloon jäi vaan, se etteivät järjestäjät olleet hakeneet jatko-aikaa bileille. Se, kun olisi ollut talviaikaan siirtymisen takia mahdollista.

Harmaannutin näin Halloweenin kunniaksi hiuksianikin. Testasin mustaa sävyteväriä, joka sai hiusteni vaaleudesta johtuen hiukseni harmaiksi. No ei ne nytkään pahalta näytä, ja eihän tuo sävyteväri pysy hiuksissa kuin muutaman pesun ajan.

On se Helsinki aikamoinen kaupunki

Ajettiin eilen Eliaksen kanssa Helsinkiin tapaamaan kavereita. Tutustuttiin yöelämään, joka oli kyllä hienoinen pettymys ja käytiin katsomassa uusin Wallace and Gromit. Wallace and Gromit on kaikinpuolin katsomisen arvoinen leffa, kaikille vähänkään animaatiosta kiinnostuneille. Lunasti kaikki odotukset, en tosin muista, että edellisissä elokuvissa olisi ollut noin paljon kaksimielisiä vitsejä.

Helsingin kapakat taasen tuntuivat olevan hieman tamperelaisia vastineitaan kalliimpia, kaiken lisäksi jokainen niistä tuntui olevan tupaten täynnä. Osittain illan pelasti oluttuttavuus Skotlannista, Skull Splitter niminen ale. Tosin ei aivan ollut nimensä veroista, kallo pysyi vielä aamullakin kasassa. Mutta maku, se maku, olut nousi komeasti allekirjoittaneen lemppareihin. Harmillisesti en ole siihen Tampereella törmännyt.

Tänään alkoi syysmyräkät, mutta sisältä käsin tuulen riehumista on vain mukava kuunnella.

Terveisiä Psykoosipäiviltä

Kävinpä sitten erään suuren tavarataloketjun tarjouspäivillä. Ei helvetti millaiseen joukkopsykoosiin ihmiset tuntuvat joutuvan, kun kerrankin saavat jotain halvalla (siis ilman sitä Stockmann-lisää (okei, kaikki kyllä arvasivat, että kyse oli Stockmannista)). Onhan se hienoa, kun kerrankin köyhälläkin on varaa ostaa laatutuotteita, joita saisi muina aikoina samalla hinnalla ei-niin-tyylikkäistä liikkeistä. Sirkusmusiikki soi ja pellet ostavat... no rehellisyyden nimissä myönnän, että sorruin itse ostamaan irtokarkkia.

Mihin hemmettiin se aika katoaa?

Tajusin, että viimeisestä kirjoituksesta on aikaa jo reilut pari viikkoa. Sairaslomaakin on jo kuusi viikkoa takana, vielä neljä jäljellä. Sen jälkeen, jos ryhtyisi taas töitä paiskomaan.

Matias tuli yhdeksän aikaan illalla oveni taakse, mäyräkoira olutta mukanaan. Yritti houkutella kapakoimaan, mutta pysyin tiukkana enkä langennut oluen pauloihin. Istuttiin sitten vaan meillä ja pelattiin pokeria. Alan uskomaan siihen, että aloittelijan tuuri on oikea ilmiö, eikä vaan katkeran häviäjän puhetta. No onneksi ei ollut rahaa pöydässä, mutta kunnia meni.