Tänne ei enää tekstiä tule

Vaihdoin nimittäin blogib palveluntarjoajaa. Nyt allekirjoittaneen mietteitä voi lueskella osoitteessa hornanhenki.livejournal.com.

Päätöksiä

Jätin kuukausi sitten Tammelan taakseni ja nyt olen kotiutunut Hervantaan. Minä en olisi alkuun halunnut millään muuttaa kilometriä kauemmaksi keskustasta, mutta tyttöystävä sai aikansa jankattuaan mieleni muuttumaan. Nyt elintilaa onkin triplasti enemmän kuin Tammelassa, tosin sitä onkin jakamassa kaksi ihmistä ja viiden kuukauden päästä kolme.

Toiseksi päätin, etten voi lapsellisena ihmisenä enää haihatella yliopiston perään vaan tarvitsen nyt sen opiskelupaikan. Suunnitelmissa on siis hakea Pirkanmaan ammattikorkeaan ensihoitajalinjalle. Eihän tuokaan varma paikka ole, ties vaikka toteaisivat pääsykokeissa etten ole lainkaan hoitsumateriaalia, mutta sinne pääseminen on kuitenkin todennäköisempää kuin yliopistoon.

Kolmanneksi päätökseksi, ja tämän päätöksen tein hetki sitten: tarvitsen oluen. Autolla kapakkaan ja oluelle, vain yhdelle niin voi ajaa kotiinkin. Eikä tässä useampaan olueen varaa olisikaan.

Kujeita uuden vuoden kunniaksi

Jahas, se on vuosi 2007 ja allekirjoittanut ei ole blogannut pariin kuukauteen, vaikka paljonkin olisi kerrottavaa. Tästä vuodesta tuleekin todella mielenkiintoinen, sillä minua odottaa isyyden tuoma vastuu. Pelottaa ja jännittää, että miten tulen pärjäämään sellaisen pienen ruttunaaman kanssa. Kyseisen tapauksen pitäisi saapua elämäämme heinäkuun loppupuolella.

Muutenhan tämä vuosi, niinkuin pari edellistäkin, sisältää intensiivistä pääsykokeisiin lukua. Nyt kyllä edellämainitusta syystä motivaatio on huipussaan. Ei auta enää renttuilla vaan pitää hankkia ensin opiskelupaikka, sitten tutkinto ja lopulta hyväpalkkainen työ, jotta lapsen kaikki materiaaliset tarpeet tulee tyydytettyä. Eihän raha nyt kaikkea missään nimessä merkitse, mutta taloudellinen vakaus luo perusturvallisuutta.

Yöllä juhlittiin uutta vuotta alkoholin voimin, olin rakkaani mielestä varsin päissäni, mutta nyt olo on loistava. Kai tuo johtuu siitä, etten juonut hirveän montaa annosta vaan paljon lyhyellä aikavälillä.

Tämmöistä tänään.

Poikamiesboksini viimeiset murtuneet muurit

Kylpyhuoneen kaapista on varattu puoli hyllyä tilaa naiselliselle kosmetiikalle ja tilkkeille. Sieltä ne minua tuijottavat aina kun ryhdyn laittamaan piilolinssejä päähäni tai päätän ajaa vähäiset naamakarvani.

Tämä on siis se paljon puhuttu parisuhde.

Taidamme sittenkin elää sivistysvaltiossa

Mikään uutinen ei ole minua pitkään aikaan piristänyt niin paljon kuin äskettäin kotiintullessani Aamulehden etusivulla lukenut: "Naisparit saavat sittenkin hedelmöityshoitoja". Eli siis paljon kiistelty ja tapeltu hedelmöityshoitolaki meni läpi niin, että yksinäiset naiset ja naisparitkin saavat oikeuden hedelmöityshoitoon.

Syyt miksi kannatin kyseistä lakia ovat hyvinkin yksinkertaiset. Jos yksinäinen nainen tai naispari haluaa lapsen niin sellaisen he pystyvät hankkimaan vaikka hedelmöityshoidot olisi kiellettykin, mutta tällä tavoin lapsensaanti voidaan taata mahdollisimman turvalliseksi. Ja lapsi syntyy varmasti rakastavien vanhempien luo, jos vanhempi on ollut valmis käymään läpi hedelmöityshoidot. Näin taloudelliselta kannaltakin taitavat olla varsin kalliita, nopealla googlauksella löysin hinnaston jossa inseminaation omavastuu maksaisi parisataa euroa ja kalliimmat menetelmät olivat jo sitten tuhansissa euroissa.

Myönnän kyllä, että minua hivelee myöskin ajatus, että kaiken maailman polvirukoilijahihhulit eivät saaneet tahtoaan läpi. Eläkäämme mielummin synnissä ja Sodomassa kuin kyseisten ihmisten unelmamaailmassa.

Huhut kuolemastani ovat vahvasti liioiteltuja

Eli siis melkein seitsemän kuukauden hiljaiselon jälkeen blogiini tulee merkintä. Ja syynä tähän on lähinnä se, että tyttöystävä (kyllä, seitsemässä kuukaudessa on tapahtunut vitusti) ihmetteli, että miksi mulla on blogi johon en kirjoita. No perkele, nytpä kirjoitan!

Seitsemän kuukauden tärkeimmät tapahtumat ovat olleet kronologisessa järjestyksessä seuraavat:

1) haku yliopistoon: reisille meni
2) Vernerin kuolema: menetin parhaan ystäväni tapaturmaisesti typerällä kännireissulla
3) Vapun löytäminen: surun keskellä uskalsin päästää elämääni toisen ihmisen.

Edelleen teen töitä sairaalalähettinä ja kyseinen työ kyllästyttää minua suunnattomasti, mutta rahaa on pakko jostain saada eikä parempiakaan työpaikkoja ole etsimisestä huolimatta löytynyt.
Vaihtelua työntekoon tuo tiedostusopin perusopinnot, jotka päätin aloittaa avoimessa yliopistossa. Ensi viikolla olisi tiedossa ensimmäinen tentti, tuskinpa tuottaa hankaluuksia. Olen kyllä ollut aivan onnesta soikeassa päästessäni imemään tietoa päähäni.

Ja sitten tämä seurusteluasia, josta tietysti odotatte minun kertovan ummet ja lammet. Ja jos tosiaan odotatte niin, ette tunne minua pätkääkään. Pidän edelleen tiedottamisen läheisimmistä ihmissuhteista minimissä. Seurustelen ja tykkään hirmuisesti. Siinä kaikki mitä haluan nyt asiasta kertoa.

Hyvää nettisarjakuvaa

Onko se poliittisesti mahdollisimman epäkorrekti? Kyllä! Loukkaako se sekä fundamentalistikristittyjä että -muslimeita? Kyllä! Naurattaako se? Tottakai!

Joten, jos olet valmis nauramaan, itkemään tai raivostumaan niin tutustu ihmeessä tämmöiseen tapaukseen: http://www.jesusandmo.net

Jos omistaisin pienen sarjakuvapainon niin ottaisin heti yhteyttä tekijään. Painaakseni sarjakuvaa albumeiksi ja vaikka jakaakseni niitä kadunkulmassa. Jostain syystä epäilen, että kirjakaupat eivät sarjakuvaa uskaltaisi hyllyihinsä ottaa.